Yleinen suositus toistaa suolan välttämisen olevan terveysteko. Saamme huomattavia määriä niinkutsuttua piilosulaa erilaisista eineksistä ja valmisruuista. Suolaa löytyy vähän kaikkialta ja huomaamatta einesruuassa tulee syötyä suolaisempaa ruokaa kuin tajuaakaan. Monella muullakin höystetty einestotku esansseineen ja sokeritärkkelyksineen peittää allensa suolan suolaisuuden. Sitten taas kun siirrymme kotikeittiöömme tekemään ruuan suolattomista raaka-aineista, maistamme suolan sen realistisena pitoisuutena. Himo suolaisiin ruokiin tulee tavanomaisesta kaikesta muusta kuin suolasta. Se tulee helposta tärkkelyksestä ja erilaisista makeaa muistuttavista ainesosista. Esimerkiksi sipsit ja suolapähkinä, monet leivät ja marinadit, kastikkeet ja makkarat sisältävät enemmän sokereita ja tärkkelyksiä kuin itse suolaa. Suolaisen himo onkin makean himoa. Ja vielä isomman riippuvuuden aiheuttaa makean ja rasvan yhdistelmä. Suolaisen ystävänä itseään pitävä saattaakin olla todellisuudessa koukussa rasva-sokeri-yhdistelmään. Pelkkä karkki ei miellytä, sillä rasva puuttuu.
Yleinen suositus toistaa suolan välttämisen olevan terveysteko. Saamme huomattavia määriä niinkutsuttua piilosulaa erilaisista eineksistä ja valmisruuista. Suolaa löytyy vähän kaikkialta ja huomaamatta einesruuassa tulee syötyä suolaisempaa ruokaa kuin tajuaakaan. Monella muullakin höystetty einestotku esansseineen ja sokeritärkkelyksineen peittää allensa suolan suolaisuuden. Sitten taas kun siirrymme kotikeittiöömme tekemään ruuan suolattomista raaka-aineista, maistamme suolan sen realistisena pitoisuutena. Himo suolaisiin ruokiin tulee tavanomaisesta kaikesta muusta kuin suolasta. Se tulee helposta tärkkelyksestä ja erilaisista makeaa muistuttavista ainesosista. Esimerkiksi sipsit ja suolapähkinä, monet leivät ja marinadit, kastikkeet ja makkarat sisältävät enemmän sokereita ja tärkkelyksiä kuin itse suolaa. Suolaisen himo onkin makean himoa. Ja vielä isomman riippuvuuden aiheuttaa makean ja rasvan yhdistelmä. Suolaisen ystävänä itseään pitävä saattaakin olla todellisuudessa koukussa rasva-sokeri-yhdistelmään. Pelkkä karkki ei miellytä, sillä rasva puuttuu.
Korvaako määrä laadun? Vai laatu määrän?
Suola on muiden ravitsemuksellisten arvojen mukaisesti sitä, jossa suosittelen keskittymään laatuun. On laadukasta suolaa ja laadutonta. Kaikki teollisuuden käyttämä suola on halvinta ja laaduttominta, mitä irtoaa. Jos se ei ole sitä, löydät kyllä pakkauksesta merkinnän asiasta. Laaduttoman suolan käytön iso ongelma on se, että suolassa kuuluu luonnollisesti olla mukana eri suoloja. Ei pelkkää natriumia ja kloridia. Suoloja ovat myös mm. jodi, magnesium ja kalium. Tiesitkö, että maalarinvalkoinen suola ei ole suolan oma väri.
Kun suolasta puhdistetaan osa pois, keho ei saa siitä tarvitsemaansa, mutta pyytää sitä silti. Luonnollinen kehosi uskoo sinun tarjoilevan sille oikeaa suolaa. Mitäs muutakaan?
Miten laadukas suola eroaa laaduttomasta?
Laatu tarkoittaa mahdollisimman vähän käsiteltyä, mahdollisimman luonnollista muotoa ja mahdollisimman ravinnerikasta. Suurin osa käyttämästämme suolasta ja myydystä on puhdistettu, valkaistua, paakkuuntumisenestoaineilla varustettua suolaa. Lisäksi monet suolat, kuten mineraalisuola, on tehty halvimpia muotoja yhdistelemällä toisiinsa. Tämä vaikuttaa myös suolan suolaisuuteen. Myös mausteseoksissa on hyvä huomata, että suola on tavanomaisesti tuota käsiteltyä eli raffinoitua suolaa.
Itse en näe mitään ideaa syödä suolaa, joka on riisuttu luonnollisista ravintoaineistaan.
Mistä saada ”oikeaa” suolaa?
Markettimme myyvät jo monella nimellä laadukasta raffinoimatonta vaaleanpunaista suolaa: vuorisuola, kristallisuola, himalajan suola, ruususuola. Puhutaan samasta suolasta. Parhaimmillaan tämä on vielä jodioitu. Suolassa itsessään ei ole juuri jodia, etenkään niin paljon, että se olisi riittävää päivän saanniksi. Jos suola on jodioitu, se kerrotaan kyllä pakkauksen päällä. Älä siis automaattisesti oleta, että suolasi on jodioitu. Merisuola raffinoimattomana onkin hieman haasteellisempi löytää perusmarketista. Itse ostan sen luontaistuotekaupasta. Hinta on edullinen ja maku on mielettömästi parempi kuin raffinoitu merisuola. Jodioitua raffinoimatonta merisuolaa on huomattavasti hankalampi löytää, mutta sitäkin tulee vastaan silloin tällöin.
Kun saamme luonnollista suolaa, kehomme kertoo kyllä, mikä on meille oikea määrä. Jos sinulla on suolanhimo, älä pakene sitä, vaan tarjoa kehollesi oikeaa suolaa perus arkiruokasi lisänä. Itse etenkin kesäisin ripottelen suolaa esimerkiksi salaattini päälle taikka laitan aamuveteen. Tiesitkö että mineraaleja sisältävä vesi imeytyy paremmin kehosi käyttöön, kuin ravinneköyhä hanajohtovesi.
Usein ihminen, joka kokee saavansa turvotusta suolasta, välttää myös hyvää suolaa. Mutta lopputuloksena ilmeneekin, että nestepöhötystä keräävä suola olikin raffinoitua suolaa yhdessä einesten kanssa. Ja esimerkiksi suolainen kotitekoinen ruoka ei tuotakkaan samaa.
Haluatko tietää lisää, miksi ja minkälainen ruoka on laadukasta hyvää arkiruokaa? Lähde mukaan Terve Arkiruoka-verkkokurssille, joka alkaa seuraavan kerran 21.6.
Rakkaudella Marianne
