Suo - kansallismaisema ja terveysmesta OSA 1/2

Suo rakentaa ainutlaatuista miljöötään maailmassa

Suolla kasvaa neljäsosa suomen luonnonvaraisista kasvilajikkeista ja kolmasosa meillä pesivistä lintulajikkeista tarvitsevat suota. Ja nämä ovat vain pari seikkaa ja ihmissilmällä havaittavia. Lisäksi suolla on mieletön bakteerimiljöö ja osuus luonnon kokonaisvaltaiseen tasapainoon. Suo on muun muassa voimakas hiilen varastoija. Eipä ihme että meillä on nykyisin paljon suojeltuja suoalueita ja Natura 2000-hanke ennallistaa hyvää vauhtia soita. Soiden ojitus, jota alettiin tehdä vielä voimakkaammin 1900-luvun lopussa myös metsänteollisuuden tarpeita varten, köyhdyttää soiden vesitaloutta (vesi tekee suosta suon) ja lajistoa.

Suo kehittyy yksinkertaisesti silloin, kun vettä tulee enemmän kuin poistuu. Veden alla oleva kerros ei saa kunnolla happea ja hajoaminen hidastuu lähes mitättömäksi. Mitä parempi ja märempi suo siis, sitä hitaampi prosessi ja parempi turve. Turve on kuolleita kasvin osia. Sammaleet ja muu suokasvillisuus kasvaa tuon niin kutsutun ikuisen vesirajan yläpuolella.

Edistääkö suo terveyttämme?

Suossa lienee valtavat määrät eliöstöä ja aineita, joiden merkitystä ja toimintaa tieteemme ei vielä tunnista tai ymmärrä. Kautta aikain on kuitenkin osattu käyttää suotamme terveytemme tukena ja niin tehdään edelleen. Sen lisäksi, että esimerkiksi turve sisältää hyvät pitoisuudet tunnettuja hiven- ja kivemmäisaineitamme (kuten kuparia, rautaa, magnesiumia, mangaania ja piitä), sen terveyshyödyt osoittavat sen olevan paljon suurempi kokonaisuus. Suolla on paljon ainutlaatuisia yhdisteitä ainutlaatuisen microbiominsa, sienilajikkeittensa ja koko sen ihmissilmillänäkemättömän monimuotoisuutensa ansiosta. Siksi on ensisijaisen arvokasta pitää suot kunnossa ja koskemattomina, luonnonvaraisina. Ja ennen kaikkea nauttia tästä luonnon muodosta.

Tavanomainen luonto, jossa vietämme aikaamme – niityt, metsät, rannat – on täynnä syötävää villiruokaa. Suo on tästä toisenlainen. Siellä on paljon hyvinkin myrkyllisiä kasveja ja sitä on ehkä vaikeampi mieltää terveyden tasapainottajaksi sen todellisessa mittakaavassaan ja monipuolisissa käyttöominaisuuksissaan. Minulle yksi suo-himoista on sen mieletön tuoksu, joka on parhaimmillaan aurikoisena päivänä kesäkuussa, kun suo kukkii. Tämä johtuu suon kasveista (kuten suopursun) haihtuvista voimakkaista kemiallisista yhdisteistä, jotka vaikuttavat hermostoomme. Minulle nuo toimivat tuoden voimakkaan energisoivan sensein koko kehooni ja mieleeni. Se vähentää hermoston ylikierrostilaa ja aktivoi kehon palautumista. Itse nämä kasvit ovat siis myrkyllisiä. Siitäkin huolimatta, että niitä on aikoinaan käytetty pieniä määriä rohdoksena. Tässä näemme luonnon sitä osaa, jossa kaikkea ei ammenneta suun ja ruuansulatuskanavan kautta, vaan ihon ja hengitysteiden kautta silloin tällöin.

Suon kasveista ja sienirihmastolajeista on tehty myös lääkkeitä. Esimerkiksi suomännyn juurenkärkien endofyyttisienet ovat bioaktiivisia ainesosia sisältävänä anti-mikrobiaalisia, kasvaimia estäviä ja antioksidanttisia (tulehdusta laskevia). Voimme siis kuvitella, mitä suokylpy tai turvehoito iholla voikaan saada aikaan. Samoin vaikkapa tupasvillasta tehty istuinalusta tai tyyny.

Syötävääkin suolta toki löytyy. Suomen suomarjat ovat kuuluisia myös muualla maailmassa. Lakka, karpalo ja variksenmarja ovat antioksidanttisia, antibakteerisia ja hapokkaita marjoja, joita käytetään paljon myös terapeuttisina hoitomuotoina.

Jatkamme ensiviikon blogissa aiheesta toisella osalla ja menemme terveyshyötyihin, joita suomme meille tarjoaa. (Myös lähteet löytyvät ensiviikon blogistani.)

Rakkaudella, Marianne