Kun sinä muutut, maailmasi muuttuu - Kiitollisuus&Muutos 2/4

Share |

Torstai 2.9.2021


Minä en ole ajatukseni.

Oletko ryhtynyt johonkin asiaan uudelleen ja uudelleen ajatellen, että se olisi terveellistä, hyvää, energisoivaa? Tsempannut, tsemppaantunut ja lopahtanut? Toistanut itsellesi, kuinka pitäisi ja pitäisi? Minä olen. Satoja kertoja.

Muutosmatkani sisäisessä maailmassani muutti ”vahingossa” arvojani luonnollisiksi: arkeni, vapaa-aikani, elämäntapani, asumismuotoni, kaiken.

En tiedä, mistä aina ammennan loputtoman inspiraationi mieleni muutoksille. Halun uudelleen ja uudelleen vapautua ja irtaantua kahleista, jotka ajatuksen harhat ja tunteiden kuuntelemattomuus luovat. Halun vapautua vuosisatojen traumoista kehossani ja somaattisista oireistani ja astua kaiken sen yläpuolelle.

IMG_20210901_193843.jpg

Kahdenlaisia omakotitaloja

En edelleenkään pidä itseäni viherpiipertäjänä, puutarhurina, kotiäitinä... Kaikkea muuta. Mutta minusta on luonnollista tuottaa ja kerätä ruokaa itselleni, korjata, keräillä, huolehtia arkeni jätteistä vastuullisesti. En mieti ekologisuutta, taloudellisuutta, imagoani, luonnettani. Pihani näyttää äkkisilmäykseltä olevan ehkä hunningolla ja kesken. Ja samaan aikaan koen itse sen olevan paratiisi täydellisessä järjestyksessään ja optimaalisimmassa muutoksessaan. En osaa ihailla enää kaupasta ostetusta näennäisestä isosta satomäärästä, höylätystä nurmikosta, huolletuista pihakivistä, aikatauluissaan toteutuvista projekteista - viimisen päälle olevasta näennäistäydellisyydestä. Sen saa ostamalla ja ahkeroimalla. Tulee hetken huippuhyvä olo, ja maailma ihailee sinua. Mutta minun pihani elää symbioosissa luonnon kanssa – opettaa minulle elämää, balansoi minua ja on täydellinen tutkimuskohde luonnon ihmeellisyyksistä. Tunnen sen kasvit ja maaperän, oman kehoni ja maan yhteiskommunikoinnin – opin jatkuvasti uutta ja käytän sitä myös työssäni. Tutkin sen muutoksia ja muutumme yhdessä – kontaminoidumme keskenämme.

IMG_20210901_193654.jpg

Harrastuksia vai elämäntapa

Jos ennen osasin vastata suoraan kysymykseen, mitä sinä harrastat, enää en osaa. Harrastanko juoksua, metsästystä, puutarhaa, kokkailua, lukemista. Mielestäni en. Se kaikki on elämäntapaa nykyään. En oikein tiedä mitä harrastus tarkoittaa, sillä teen kaiken siitä käsin, mitä keho pyytää tänään. Asiat ovat elämäntapoja. Menen juoksulenkille kehon pyynnöstä, ennen juoksin ennätysaikaa tai kasvatin kuntoa salibandypeleihin. Menen sienelle kehon pyynnöstä – ennen keräsin tarkkaan dieettiini kuuluvaa kasvia ohjeen mukaisen määrän ja söin sen kellotetusti. Maalaan ja kirjoitan runoja, kokkaan olematta innokas leipuri, teen käsitöitä kokematta ollenkaan olevani käsitöistä nauttiva ihminen, voin pelata jalkapalloa kanssasi tai yogata, mutta minun ei tarvitse kirjoittaa kalenteriini treeniaikoja. Kaikki lähtee halusta ja tarpeesta käsin, ei oletetusta terveellisyydestä tms. En harrasta mitään, mutta teen kaikkea.

IMG_20210901_193516.jpg

Metsästys

Kerään luonnon antimia ympäri vuoden. Metsästykseen kuuluu paljon hintavia tarvikkeita, joista en pidä. Sienestykseen on omat korvaamattoman kätevät sieniveitset ja moni vannottaa kunnon vaellusvarusteiden puoleen luonnossaliikkujalle. Hyvä koira on paras viedä näyttelyyn tai kokeisiin ja tottelevaisuuskoulutus on antoisaa myös omistajalle. Villiyrttejä ei kannata kerätä ollenkaan, jos ei ole käynyt kursseilla – luontohan on täynnä oikeita vaaroja.

Pitää paikkansa. Vai pitääkö? Syntyykö näistä miellyttäviä ja antoisia harrastuksia, vain kun panostaa mukaviin välineisiin. Metsästys on yksi laji, joka opetti minulle heti alkuun, että metsästyksestä on tullut välineurheilua. Sitä voi tehdä harrastuksena. Mutta: se on täysin erilaista, jos teet sitä elämäntapana. Ulkopuolisesta se voi olla saman näköistä, mutta sitä se ei ole.

IMG_20210901_194438.jpg

Minä voin mennä paljain jaloin kyyhkyjahtiin, käyttää vuosia vanhaa asetta, kerätä sieniä odottaessa koiran metsästystyötä, käyttää kaverin kaverin vanhaa maastokuvioista ylisuurta jakkua, vahata maiharit peuranrasvalla ja syödä jänteet rusakosta. Ja tehdä ateriani lähes mistä tahansa eläimestä ilman kirjaoppia. - Sellaiseksi kaikki muotoutui. Halusin luonnon eläintä lautaselle – en himoinnut uutta hienoa harrastusta tai ”nainen-ase”-luukkia. Ja luonto antoi minulle toimivan ruuansulatuksen – ”vahingossa”.

IMG_20210901_194403.jpg

Elätkö mielikuvaa elämästä vaiko luoko elämäsi sinulle mielikuvia?

Itsekuuntelu ja luonnon kanssa jatkuvasti synkronoituminen muuttaa juuri tätä. Överimaailmanaikamme teknologioineen ja jonkinasteisena kaikkivoipaisuutenaan tekee uusia normaaleja, ja laumakäyttäytyjinä luomme elämämme mielikuviimme salaa istuneista normiajattelumalleista. Meille on istunut muiden koteja ja elämää katsellessa mielikuva elämästä, joka on äärimmäisen rajoittunut. Toistamme samoja asioita ja unelma-arkemme rajoittuu kapeisiin vaihtoehtoihin, jotka valikoituu päivittäin näkemistämme normeista.

Kun kyseenalaistamme kaiken, irrotamme mielemme ajatukset itsestämme ja minäkuvastamme, tulee yhden asteen sijaan näkökantaamme 360 astetta! Mahdollisuudet räjähtää käsiimme ja voimme tehdä mitä vain. Oma sisäinen maailmamme tekee meille rajat. Rajat unelmoinnille, saavutuksille, elämiselle. Vapaa elämä on lisääntyvässä määrin sitä, että eläessä tajuaa jatkuvasti lisää ja lisää, miten paljon valinnanvaraa on joka ikinen hetki. Onni ja kiitollisuus irtaantuu olosuhteista riippumattomaksi ja yhden unelman perään juoksemisen sijaan, valitset nautintokykyysi nähden riittävän pienen unelman joka päivä, joka hetki.

IMG_20210901_193558.jpg

Nautitaan matkasta ja kadotetaan saavuttamattoman määränpään epätoivo.

Kiitollisuudella muutoksen virrassa, Marianne

Avainsanat: kiitollisuus, muutos, mieli, henkinen, kasvu, tasapaino


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini